Keskeinen tekijä skenaariossamme on laskentateho: tekoälyn datakeskukset ja sirut, joita tarvitaan etulinjan tekoälyjärjestelmien kouluttamiseen ja käyttämiseen. Uskomme, että laskentateho on nopeasti nousemassa yhdeksi maailman tärkeimmistä strategisista resursseista, sillä se, kuinka paljon laskentatehoa tietyllä maalla tai mantereella on hallussaan, määrää yhä enemmän sen kyvyn kehittää edistyneitä tekoälyjärjestelmiä, ottaa ne laajamittaisesti käyttöön, hyödyntää niistä saatavia taloudellisia etuja sekä säilyttää geopoliittinen vaikutusvalta. Jos jollakin mantereella on jo merkittävä osuus maailmanlaajuisesta tekoälyn laskentatehosta, ulkomaiset yritykset tai hallitukset miettivät kahdesti, ennen kuin rajoittavat sen pääsyä tekoälymalleihin tai niihin liittyvään infrastruktuuriin.
Seuraavassa arvioimme (i) maailmanlaajuisen tekoälyn laskentatehon kasvua vuoteen 2031 asti ja (ii) eri maailmanalueiden suhteellisia osuuksia ajan mittaan. Arviomme perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietoihin aiemmista kasvuvauhdista, toimitusketjun pullonkauloista ja julkistetuista datakeskushankkeista.
Katso koko laadullinen ennusteemme täältä.
1. Maailmanlaajuinen tekoälyn laskentateho
Arviomme nojaa vahvasti aiempaan AI Futures Projectin laskentatehon ennusteeseen, joka on julkaistu huhtikuussa 2025 osana heidän AI 2027 -tilannekuvaansa. Kirjoittajat kuvailevat oletuksiaan tarkemmin täällä. On tärkeää huomata, että laskentatehoa koskeva ennuste ei perustu heidän muihin ennusteisiinsa tekoälyn tulevasta kehityksestä.
Vuonna 2025 AI Futures Project arvioi, että maailmanlaajuinen laskentateho tulee kasvamaan 435 gigawatilla vuoteen 2030 mennessä. Meidän oletuksemme on, että heidän oman tulevan tutkimuksensa mukaisesti todellinen kasvu tulee olemaan jonkin verran hitaampaa. Tämä johtuu toimitusketjun pullonkauloista, lähinnä EUV-litografiasta, jotka todennäköisesti hidastavat tekoälyn laskentatehon kasvua jatkaen jo havaittua hidastumista 3,4-kertaisesta vuosittaisesta kasvusta tämän päivän 2,2-kertaiseen ja vuodelle 2031 arvioituun 1,25-kertaiseen kasvuun. Tämä hidastuminen huomioiden olemme arvioineet, että tekoälyn maailmanlaajuinen laskentateho saavuttaa 370 gigawattia vuoteen 2031 mennessä, mikä on yhä yli kymmenkertainen kasvu tämän vuoden alun maailmanlaajuisten tekoälyn datakeskusten 30 gigawatista.
Tämä on selvästi sen ylärajan sisällä, mitä maailman EUV-litografialaitteet – huipputeknologian sirujen valmistuksessa tarvittavat monimutkaisimmat laitteet – pystyisivät fyysisesti tuottamaan vuoteen 2031 mennessä. Sirututkija Dylan Patelin viimeaikaisen arvion nojalla oletamme, että vuonna 2031 tulee olemaan 700 EUV-laitetta, jotka teoriassa pystyvät tuottamaan 780–870 gigawattia tekoälyn laskentatehoa vuodesta 2026 eteenpäin.
Käytännössä todellinen tuotantomäärä jää huomattavasti pienemmäksi, sillä sirujen tuotannossa on EUV:n lisäksi muita pullonkauloja (kuten suuren kaistanleveyden muisti tai edistyksellinen pakkaus) ja osaa EUV-laitteista käytetään muiden kuin tekoälysirujen valmistukseen. Jos puolet kaikesta EUV-tuotannosta menee tekoälysirujen tuotantoon, laitteet pystyvät teoriassa tuottamaan 390–430 gigawattia tekoälyn laskentaan vuosina 2026–2031. Arviomme 373 gigawatista jää tämän varovaisen arvion alle.
2. Oletetun tilannekuvan mukaiset suhteelliset arvot
Oletamme, että Euroopan osuus koko maailman tekoälyn laskentatehosta on noin 5 prosenttia, mikä on laskua aiemmasta 6–7 prosentin osuudesta, jonka analyytikot aiemmin raportoivat alkuvuodelle 2025. Tilannekuvassa arvioimme, että Euroopan osuus nousee hetkellisesti 8 prosenttiin vuonna 2028, ennen kuin se laskee jälleen hieman yli 5 prosenttiin vuonna 2031. Tämä perustuu alhaalta ylöspäin laadittuun arvioon eurooppalaisen laskentatehon laajentamisesta seuraavien viiden vuoden aikana, ja siinä on hyödynnetty julkista tietoa olemassa olevista ja ilmoitetuista tekoälyn datakeskuksista. Tietokantamme, joka sisältää Euroopassa sijaitsevat julkisesti tunnetut tai ilmoitetut tekoälyn datakeskukset (≥10 MW), osoittaa, että Euroopan laskentateho nousee todennäköisesti noin 2 gigawattiin vuoden 2026 loppuun mennessä ja lähes 21 gigawattiin vuoteen 2031 mennessä.[11]
Vaikka eurooppalainen tekoälyn laskentateho on tällä hetkellä keskittynyt pääasiassa Pohjoismaihin, tietomme ennustavat muutoksen tapahtuvan vuoteen 2031 mennessä, jolloin kolme suurinta laskentatehon omistajaa ovat Ranska (37 %), Norja (9 %) ja Saksa (9 %) Vuoteen 2031 mennessä suurimpiin tekoälyklustereihin kuuluvat GW-luokan hankkeet Ranskassa ja Portugalissa sekä yli 500 MW:n laitokset Alankomaissa, Romaniassa, Norjassa, Saksassa, Italiassa ja Iso-Britanniassa. Perusarvioissamme oletetaan, että yksityisesti ja julkisesti ilmoitetut hankkeet toteutuvat pääosin ja että eurooppalainen laskentapolitiikka säilyttää nykyisen kunnianhimoisuutensa.
Oletamme, että muun maailman (Yhdysvaltojen, Kiinan ja Euroopan ulkopuolella) laskentatehon osuus ylittää Euroopan osuuden ja nousee noin 11 prosenttiin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä Pelkästään GW-luokan ilmoitukset useissa eri maissa – Arabiemiraateissa (5 GW), Saudi-Arabiassa (1,5 GW, 1 GW, 1 GW), Intiassa (3 GW, 1 GW, 1 GW), Etelä-Koreassa (3 GW, 1 GW), Kanadassa (2,4 GW, 1,2 GW) ja Brasiliassa (1,5 GW, 1 GW) – ovat yhteensä 24 GW, mikä ylittää Euroopan 21 gigawatin ennustetun osuuden vuoteen 2031 mennessä. Vaikka usean gigawatin hankkeisiin liittyy suurempi toteutumisriski kuin Yhdysvalloissa tai Euroopassa, on silti erittäin todennäköistä, että muu maailma ottaa suuremman osuuden kuin Eurooppa, varsinkin kun otetaan huomioon, että useita satojen megawattien luokkaan kuuluvia datakeskuksia on suunnitteilla myös esimerkiksi Australiaan, Malesiaan ja Japaniin.
Epoch AI:n siruomistajien tietokannan mukaan Kiinan nykyinen tekoälyn laskentatehon osuus on noin 11 prosenttia (gigawateissa mitattuna)2. AI Futures Projectin tulevan tutkimuksen mukaisesti oletamme, että Kiinan osuus tulee nousemaan noin 15 prosenttiin vuoteen 2031 mennessä.
Jos Kiina omistaa noin 15 % maailman laskentatehosta, Eurooppa noin 5 % ja muu maailma (Yhdysvaltoja lukuun ottamatta) noin 11 %, tilannekuvassa Yhdysvaltojen osuudeksi jää vähän alle 70 %.
3. Epilogin mukaiset suhteelliset osuudet
Tarinan epilogissa vihjaamme mahdolliseen vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, missä Eurooppa onnistuu muuttamaan kehityksen suunnan tekoälyn mukaiseksi toteuttamalla huomattavasti kunnianhimoisempaa laskentatehopolitiikkaa. Tällaisessa maailmassa oletamme Euroopan yrittävän saada 15 prosentin osuus maailman tekoälyn laskentatehosta vuoteen 2031 mennessä, mikä kolminkertaistaisi sen nykyisen 5 prosentin osuuden. Keskipitkällä aikavälillä tämä ohjaisi Eurooppaa kohti tilannetta, jossa sen osuus laskentatehosta olisi suurin piirtein suhteessa sen osuuteen kokonais-BKT:sta, joka on tällä hetkellä noin 25 %.
Koska suurten tekoälyn datakeskusten rakentamiseen kuluu jopa optimistisimmissä tilannekuvissa useita vuosia, suurin osa tällaisesta lisätehosta tulisi käyttöön vuosina 2030–2031, olettaen että Eurooppa päättäisi vuonna 2026 siirtää suuremman osan laskentatehostaan Euroopan sisälle. Riittävien datakeskusten rakentaminen olisi eurooppalainen hanke, jossa hyödynnettäisiin sopivia sijoituspaikkoja ja verkkoliitäntöjä siellä, missä niitä on saatavilla, vaikka laskentateho todennäköisesti keskittyisi alueille, joilla on vakaita, fossiilittomia energialähteitä, kuten Pohjoismaihin (vesivoima), Ranskaan (ydinvoima) tai Iberian niemimaalle (aurinkovoima). Myös mailla, joissa on käytöstä poistettuja teollisuusaloja, kuten Saksalla tai Puolalla, on merkittävä rooli, sillä joillakin näistä alueista on olemassa GW-luokan verkkoliitännät, joita voitaisiin hyödyntää suurten tekoälyn datakeskusten tarpeisiin.
Tekoälyn laskentatehon lisääminen Euroopassa ei todennäköisesti vaikuta maailman kokonaislaskentatehoon: kysynnän kiihtyneen kasvun vuoksi tekoälyn laskentatehon toimitusketju tuottaa jo nyt siruja lähes täydellä teholla riippumatta siitä, minne ne lopulta toimitetaan. Suurin ero tilannekuvan kanssa liittyy siis Euroopan osuuteen suhteessa muihin maailman alueisiin.3
Oletamme, että kunnianhimoinen eurooppalainen laskentastrategia vähentäisi pääasiassa Yhdysvaltojen osuutta (noin 9 prosenttiyksikköä), sillä Eurooppa tekisi investoimisesta entistä houkuttelevampaa yhdysvaltalaisille tekoäly-yrityksille ja hyödyntäisi asemaansa toimitusketjussa hankkiakseen enemmän Yhdysvalloissa valmistettuja siruja Euroopan omille laskentahankkeille. Myös Kiinan osuus tulisi todennäköisesti pienenemään, kun yhä suurempi osa Yhdysvaltojen siruviennistä suuntautuisi Eurooppaan Kiinan sijaan. Vaikutus olisi kuitenkin huomattavasti pienempi (noin 1,5 prosenttiyksikköä), sillä Kiina on aktiivisesti irrottamassa laskentaympäristöään länsimaista. Lopuksi myös muun maailman (Yhdysvaltoja ja Kiinaa lukuun ottamatta) osuus pienenisi hieman, sillä siruvienti, joka muuten olisi mennyt esimerkiksi Arabiemiraatteihin tai Saudi-Arabiaan, suuntautuisi sen sijaan Eurooppaan.
- Tietokannastamme on syytä mainita kaksi rajoitusta: Siinä saatetaan yliarvioida Euroopan tekoälyn laskentatehoa, sillä pelkästään ilmoitetut datakeskukset sisältävät toteutumisriskin, eikä niitä välttämättä rakenneta lainkaan. Toisaalta siinä saatetaan myös aliarvioida Euroopan tekoälyn laskentatehoa, sillä kaikkia datakeskussuunnitelmista ei välttämättä ole vielä julkistettu. On myös mahdollista, että emme ole huomioineet kaikkia olemassa olevia tai suunniteltuja datakeskuksia, sillä kattavaa ja julkisesti saatavilla olevaa luetteloa eurooppalaisista tekoälyn datakeskuksista ei ole vielä olemassa. Myös yleiskäyttöiset hyperskaalaus- ja samoihin tiloihin sijoitetut datakeskukset, joita ei ole nimenomaisesti määritelty tekoälyn datakeskuksiksi ja joita ei siksi seurata tietokannassamme, saattavat sisältää jonkin verran tekoälytehoa, vaikka odotammekin tämän osuuden olevan suhteellisen pieni. Näistä rajoituksista huolimatta uskomme, että tietokantamme tarjoaa kattavimman ja ajantasaisimman julkisen yleiskatsauksen nykyisestä ja tulevasta tekoälyn laskentatehosta Euroopassa: (1) olemme hyödyntäneet useiden toistojen aikana monenlaisia lähteitä (esim. yritysten lehdistötiedotteita, alan julkaisuja, kansallisia ja paikallisia sanomalehtiä sekä olemassa olevia tietokantoja, kuten Epoch AI:n GPU-klusteritietokantaa, (2) edellä mainitut puolueelliset asenteet viittaavat eri suuntiin ja tasapainottavat osittain toisiaan, ja (3) tuloksemme ovat yleisesti ottaen yhdenmukaisia muiden asiantuntijoiden epävirallisten arvioiden ja aiemmin havaittujen suuntausten kanssa. ↩
- Huomaathan, että laskentatehon mittaaminen gigawatteina H100-ekvivalenttien sijaan antaa liioitellun arvion Kiinan laskentatehon osuudesta, sillä kiinalainen laitteisto ei ole yhtä energiatehokkaita kuin yhdysvaltalaiset vaihtoehdot. Esimerkiksi H100-ekvivalentteina mitattuna Kiinan nykyinen osuus koko maailman laskentatehosta olisi noin 5 prosenttia, kun taas gigawatteina mitattuna vastaava osuus on 11,5 prosenttia. Käytämme mittaukseen edelleen gigawatteja kahdesta syystä. Ensinnäkin se on päättäjien kannalta merkittävämpi mittari, sillä tilastoa tarkastelevan henkilön ei tarvitse tietää tekoälyn laskennan kasvusta energiapolitiikan ja verkkosuunnittelun laajemmassa yhteydessä. Toiseksi olemme kiinnostuneita lähinnä siitä, miten Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteelliset osuudet muuttuvat kahdessa eri tilannekuvassa. Tässä gigawatti sopii mittariksi oikein hyvin, sillä Yhdysvallat ja Eurooppa käyttävät harvoin samanlaista ja yhtä energiatehokasta laitteistoa. ↩
- Kunnianhimoinen eurooppalainen laskentapolitiikka voisi myös nopeuttaa datakeskusten käyttöönottoa, jos eurooppalaisilla toimipaikoilla käyttöönottoon kuluva aika olisi lyhyempi kuin muilla länsimaisilla alueilla – vaikka tämän vaikutuksen tarkka suuruus ja jopa suunta ovatkin epäselviä. (Esimerkiksi jotkut tekoäly-yritykset saattavat haluta rakentaa datakeskuksia Eurooppaan esimerkiksi poliittisista syistä, vaikka niiden käyttöönotto kestäisi hieman kauemmin.) ↩