Europe 2031

Elokuu 2026 – Haarukka

Saksan liittokansleri oli tehnyt helmikuussa valtionvierailun Kiinaan. Hangzhoussa hän vieraili kiinalaisissa sähköauto- ja robotiikkatehtaissa. Sisäpiiristä uutisoitiin, että hän palasi matkalta vakavoituneena, mukanaan uusi kiireellisyyden tunne ja lisääntynyt usko siitä, että saksalaiset valmistajat jäävät kiinalaisten kilpailijoidensa jälkeen, jos vauhtia ei kiristetä. Nyt hän varaa samanlaisen matkan San Franciscoon. Viime kuukausien aikana useat hänen luottamuksensa ansainneet ihmiset – saksalaiset yritysjohtajat ja taloustieteilijät, amerikkalaiset pankkiirit – ovat kertoneet hänelle, että tekoälyn vallankumous on totta. Hän haluaa nähdä sen omin silmin. Hänen mukaansa lähtee alan valtuuskunta.

Liittokansleria ei ole helppo saada vaikuttuneeksi, mutta tältäkin matkalta hän palaa hiljaisempana kuin lähtiessään. Hän on ymmärtänyt, että Euroopan eliitti on lukenut viimeisen puolentoista vuoden tapahtumia väärin. Sillä välin, kun he kiistelivät siitä, tulisiko tekoälylle seinä vastaan, teknologia kehittyi nopeammin kuin edes nousukeinottelijat olisivat arvanneet. Sillä välin, kun he punnitsivat tekoälyn merkitystä, se mullisti ohjelmistokehittämisen ja kyberturvallisuuden. Ja sillä välin, kun he ylistivät omia omavaraisia tekoälyaloitteitaan, heidän riippuvuutensa amerikkalaisiin palveluntarjoajiin vain vahvistui.

Seuraavina päivinä hän käy pitkiä puheluita Ranskan presidentin ja Euroopan komission puheenjohtajan kanssa. Kaikkien kolmen mielestä Eurooppa on saavuttanut käännepisteen. Tekoälystä tulee koko ajan pätevämpi. Ei ole syytä uskoa, että se pysähtyy ihmisen tasolle. Se järjestää työmarkkinat, turvallisuusarkkitehtuurit ja mannerten väliset valtarakenteet uudelleen. Eurooppa on jää riippuvaiseksi muista eikä se ole valmistautunut muutokseen. Jos kurssia on muutettava, se täytyy tehdä nyt.

Mutta miten? Heidän tekniset neuvonantajansa anovat datakeskusten palveluntarjoajille ja muille kaluston tuotantoketjun yhtiöille täysiä vapauksia säännöstelystä. He sanovat, että tilanteessa vain äärimmäiset reaktiot ovat riittäviä. Tekoäly käynnistää uuden teollisen vallankumouksen ja jos Eurooppa ei teollistu ajoissa, se jää jälkeen. Euroopan mobilisaation on oltava nopeampaa kuin koskaan rauhan aikana.

Heidän poliittiset neuvonantajansa anelevat rajatumpien keinojen käyttöönottoa ja varoittavat, että hallitukset eivät välttämättä tule selviämään tällaisen paketin kohtaamasta julkisesta vastustuksesta. Ihmiset eivät pidä tekoälystä: Ranska, Saksa ja EU kohtaavat paljon muitakin, tärkeitä haasteita, ja vain murto-osa äänestäjistä tulee ymmärtämään ensiarvoisuuden. “Tehokas reaktio” saattaa vaikuttaa tehokkaasti ainoastaan poliittisten urien päättymiseen.

Syyskuu 2026 – Positiivinen visio

Strasbourgissa järjestettävässä Ranskan ja Saksan yhteisessä tekoälyn omavaraisuuden huippukokouksessa Ranskan presidentti ja Saksan liittokansleri pitävät yhteisen puheenvuoron. Puheenvuoron kirjoittajat ovat heidän poliittisia neuvonantajiaan.

Caroline katsoo sitä kotonaan Lillessä. Kaksi johtajaa puhuvat päättäväisyydestä ja kohtalosta. He sanovat, että Eurooppa ei voi luottaa oman tulevaisuutensa määrittämisessä muiden tuottamaan teknologiaan. Tämä on tullut jo aiemmin selväksi energian ja puolustuksen aloilla. Euroopan on siis rakennettava oma etulinjan tekoälynsä.

He kuvaavat haastetta vaikeaksi, mutta ei mahdottomaksi. Se tulee vaatimaan investointeja, sääntöjä, joilla amerikkalaiset palveluntarjoajat pakotetaan noudattamaan reilua peliä, ja kuluttajia, jotka ostavat eurooppalaista tuotantoa. Puhe on täynnä hienoja iskulauseita.

Seuraavien viikkojen aikana tekoälyä koskevia ilmoituksia annetaan lähes päivittäin. Tarkoituksena on peittää skeptiset äänet alle ja valaa ihmisiin toivoa. Etulinjan tekoälyä koskevaa aloitetta rahoitetaan kunnollisella 2 miljardin euron pääomasijoituksella. Neljän uuden gigatehtaan perustamisesta ilmoitetaan. Uusia tekoälyn käyttöönottohankkeita polkaistaan käyntiin. Euroopan komissio syyttää amerikkalaista yleiskäyttöisten tekoälymallien palveluntarjoajaa tekoälysäädösten noudattamatta jättämisestä. Se avaa myös digipalvelusäädöksen nojalla kaksi järjestelmäriskin käsittelyä tekoälyn luoman disinformaation käsittelystä, vedoten lain löyhäsanaisimpiin säädöksiin.

Otsikkoihin liittyvä toimi, josta Carolinen kollegat keskustelevat kahvitauolla, on komission ehdotus – ja Ranskan ja Saksan tukema – digisuvereniteettiasetuksesta, jossa vaaditaan, että julkisen sektorin kriittisten töiden suorittamiseen on käytettävä täysin eurooppalaisia pilvipalveluita ja tekoälyohjelmistoja vuoteen 2032 mennessä. Ei enää amerikkalaista tekoälyä tai amerikkalaisia pilvipalveluita. Se mallinnetaan eurooppalaisten ympäristötavoitteiden mukaisesti ja sillä luodaan tiukka aikaraja, joka ohjaa toimien keskittämistä. Samalla se luo eurooppalaisille palveluntarjoajille varman joukon tulevia asiakkaita.

Toimet otetaan hyvin vastaan. Yhdysvaltojen ikeestä irtautuminen on suosittua ja kommentoijat ylistävät liikettä tekoälyajan elinkeinopolitiikaksi; Eurooppa asettuu vihdoin omien teknologiayhtiöidensä taakse. Jopa Carolinen skeptisimmät kollegat myöntävät, että suunta on eteenpäin.

Osa taloustieteilijöistä ja teknologiapolitiikan päättäjistä ilmaisevat epävarmuutta. Heidän mukaansa Eurooppa ei enää voi välttää rumia kompromisseja. Investoinnit ovat liian pieniä eivätkä ne luo tarpeeksi vaikutusvaltaa – missä ovat markkinakannustimet, joilla rakennetaan oikeamittaista laskentatehoa Euroopan mantereelle? Heidän mielestään hankintatavoitteissa ei ole huomioitu keskeisiä ongelmia, kuten pirstaloituneita sisämarkkinoita, startup-yrityksiä ja tekoälyn käyttöönottoa haittaavaa tiukkaa työlainsäädäntöä tai kansallisia lakeja, jotka sulkevat terveydenhuollon ja oikeudellisten palveluiden kaltaiset toimialat käytännössä toimien ulkopuolelle. Ja vaikka tekoälysäädöksen mukainen sääntely on perusteltua, digipalvelusäädöksen motiivit vaikuttavat ainakin osittain poliittisilta. Eikö Euroopan kannattaisi valita taistonsa tietoisemmin?

Euroopan eliitti on kuitenkin kyllästynyt negatiivisuuteen. Tämä visio on vihdoin positiivinen, ja nyt olisi aika kerääntyy juhlimaan sitä yhdessä. Jos päättäjillä on epäilyksiä, suurin osa niistä jää sanomatta.

Carolinella ainakin on epäilyksiä. Hän on huolissaan siitä, että koko tekoälyn omavaraisuuspaketti olettaa, että Euroopalla tulee olemaan etulinjan tekoälytoimiala, jota kannattaa suojella. Mitä jos sellaista ei ole?

Hän kirjoittaa muistion asiasta ja vaatii vaikutusvaltaa rakentavia toimia – varasuunnitelmaa siltä varalta, että Euroopan tekoälymahti Helios ei saa kurottua eroa umpeen, gigatehtaat eivät saavuta vaadittua tasoa tai eurooppalaisten palveluiden ostoa velvoittavat toimintaohjeet jättävät heidän käyttöönsä amerikkalaisia palveluita huonommat työkalut. Hänen esihenkilönsä lukee muistion huolellisesti. Hän kutsuu sitä hyväksi pohdinnaksi. Ja lupaa toimittaa sen eteenpäin.

Suljettujen ovien takana Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti ovat yhtä mieltä siitä, että he tekivät mitä voivat. Edes he eivät voi mennä kaikista poliittisista esteistä läpi yhdellä kertaa. Järjestelmä ei olisi kestänyt enempää.

Kesäkuu 2027 – Ovet sulkeutuvat

Seuraavan kesän aikana kiinalainen Zimo-laboratorio julkaisee Mythoksen kanssa samaa tasoa olevan tekoälymallin. Anthropicin Project Glasswingin taakse piilottama hyökkäävä kybervoima on nyt kaikkien saatavilla. Kaikilla käyttäjillä ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Uuden mallin avulla hakkerit pääsevät murtautumaan vanhoihin, heikosti turvattuihin kaupallisiin ohjelmistoihin kuin vettä vain. Eurooppalaiset yliopistot, sairaalat, alueelliset hallinnot, kaikki laitokset, jotka eivät ole maksaneet Mythoksen tasoisesta kyberturvasta, löytävät järjestelmänsä vieraan lukon takaa. Ruudulta löytyy ainoastaan osoite kryptovaluuttalompakkoon ja ainoa vaihtoehto on maksaa lunnaat. Vain tekoälyä kyberturvaan käyttävillä on mahdollisuus selvitä. Ihmiset ovat raivoissaan laboratorioille: ne myrkyttivät kaivon ja myyvät siihen nyt vastalääkettä, usein kovaan hintaan.

Eurooppa saa tuta omavaraisuuspyrkimyksensä seuraukset mahdollisimman suoraan. Digisuvereniteettiasetus on juuri hyväksytty ja monet jäsenmaat ovat alkaneet säätää hankintaansa hyvissä ajoin. Amerikan tekoälymahti Atlas on jättänyt Euroopan tekoälyn johtotähden Heliosin kauas taakseen kyberturvallisuuden saralla. Eurooppalaisten palveluiden ostoon vahvimmin sitoutuneet virastot – järjestöt, jotka ovat hankkineet tarpeitaan yksinomaa eurooppalaisilta palveluntarjoajilta – joutuvat nyt maksamaan siitä kalliisti.

Järjestöt, jotka pitivät kiinni myös amerikkalaisista sopimuksistaan, ovat paremmassa asemassa. Niidenkään suojaus ei kuitenkaan ole korkeinta tasoa. Presidentin määräyksen jälkeen Yhdysvaltain hallitus on hyväksynyt epävirallisesti kunkin uuden tekoälymallin julkaisun. Tästä seuraa, että Amerikan parhaat kybermallit saapuvat Eurooppaan vasta 2–6 kuukautta niiden julkaisun jälkeen, mikä on vaarallisen lähellä avoimen lähdekoodin rintamaa ja kauan sen jälkeen, kun amerikkalaiset hakkerit ovat saaneet käyttöoikeuden. Virallisesti kyse on turvallisuudesta ja valvonnasta. Epävirallisesti Washington on löytänyt epäsuhtaisen edun, josta se ei aio luopua.

Carolinen kesäkuu kuluu pitkälti puhelimessa kansallisten hallitusten kanssa. Puhelut ovat lyhyitä ja epämukavia.

Juuri, kun Euroopan tilanne on käymässä sietämättömäksi, sekä Yhdysvallat että Kiina ilmoittavat ankarista rajoitteista etulinjan tekoälymallien avoimen lähdekoodin hyödyntämiseen. Washington nimeää syyksi kansallisen turvallisuuden, osoittaen sormella tutkimus- ja tuotekehityksen kiihtymistä sekä autonomisten kybervalmiuksien kasvua. Pekingissä puhutaan sosiaalisesta vakaudesta ja järjestyksestä. Kaksi hallintoa on kerrankin tullut samaan lopputulokseen: etulinjan malleista on tullut liian vaarallista kenen tahansa käsiin uskottavaksi.

Lähtiessään toimistoltaan Kiinan ilmoituksen jälkeen Caroline huomaa positiivisen ilmapiirin ympärillään. EU:n teknologisen omavaraisuuden paketissa avointa lähdekoodia oli ylistetty vastapainona Amerikan tekoälyn hallitsevalle asemalle. Ja silti hänen kollegansa ovat helpottuneita. Kiristyshaittaohjelmien aalto laantuu. Hyökkäykset tasaantuvat, puolustus nousee. Hänen kollegansa ovat yhtä mieltä siitä, että kriisi on saatu kuriin. Harvat vaikuttavat enää miettivän sitä, mitä avoimen lähdekoodin kielto tarkoittaa Euroopan kasvavan riippuvuuden kannalta.

Tammikuu 2028 – Inventaarion aika

Kuusitoista kuukautta Strasbourgin kokouksen jälkeen Caroline on saanut ylennyksen ja siirtynyt toiseen tiimiin.

Tekoälyn kehitys on jopa nopeampaa kuin vuonna 2026, juuri niin kuin teknologia-alan toimitusjohtajat ennustivat. Agentit suorittavat nyt taulukkolaskentaa, suunnittelevat ohjelmistoja ja käyttävät talouden työkaluja. Yksi malli luo kuvan, toinen avaa Photoshopin ja klikkailee 50 vaihtoehdon läpi, kunnes löytää oikean. Caroline käy esittelyssä, jossa agentti käyttää yrityksen ohjelmistoa kaksi kertaa ihmistä nopeammin ilman ainoatakaan virhettä. Sen seuraaminen tuntuu ahdistavalta. Johtavat yhdysvaltalaiset laboratoriot ovat lähellä tekoälytutkimuksen itsensä automatisointia. Atlas on listautunut pörssiin, sen markkina-arvo kohoaa neljään biljoonaan euroon ja kukaan ei enää epäile, etteikö tekoäly olisi seuraava suuri edistysaskel.

Myös kilpailu on kaventunut pääomavaatimusten paisumisen ja tekoälyn tutkimuksen ja kehityksen saatua tuulta purjeisiin. Neljännellä ja viidennellä sijalla olevat amerikkalaiset tekoäly-yhtiöt ovat jääneet kauas taakse. Yksi suunnittelee etulinjan tutkimuksen sulauttamista yhteistyöksi johtavan laboratorion kanssa, toinen on kehitellyt rinnakkaista pilvipalvelua ja yrittää valmistaa tekoälysiruja.

Euroopan omavaraisuuden aallonharjalla ratsastanut Helios on kunnioitettavasti saanut pidettyä asemansa noin puolitoista vuotta Amerikan etulinjan takana. Se on kerännyt miljardeja euroja eurooppalaisilta sijoittajilta ja saanut estettyä huipputekijöiden loikkaukset.

Suhteellinen erotus ei ole muuttunut, mitä voidaan pitää voittona. Mutta todellinen erotus onkin eri asia. Vuonna 2023 puolitoista vuotta vastasi yhtä sukupolvea. Suorituskyvyn kehityksen kiihtymisen ja toistokierrosten lyhennyttyä se vastaa nyt useita sukupolvia. Eivätkä tekoälyjärjestelmät ole enää pelkkiä palvelubotteja: ne tutkivat uusia lääkemahdollisuuksia, automatisoivat matematiikkaa ja kyberturvallisuutta ja suorittavat valtaosan monista toimistotyöläisten tehtävistä.

Carolinen ranskalaisessa vähittäispankissa ohjelmistoinsinöörinä työskentelevä vanha ystävä kertoo hänelle viinilasin äärellä työnantajansa omavaraisesta tekoälykäytänteestä. Hän saa käyttää Atlasta osittain. Hän ei saa ladata mitään olennaista – ei edes tietoaineiston sarakkeiden nimeämiseksi. Hänellä on lupa käyttää Heliosta, mutta se on huonompi. Käytännössä hän siis käyttää Atlasta henkilökohtaisella tietokoneellaan ja kopioi tiedostot siitä.

Tapa on tuttu useimmissa eurooppalaisissa yrityksissä. Kaikki tietävät, että niin tehdään, mutta kukaan ei sano sitä ääneen.

Silti osa Brysselin poliitikoista on edelleen toiveikas.

Etulinjan tekoälyä koskeva aloite puskee eteenpäin täydellä voimalla. Ranska ja Saksa ovat panostaneet voittoa tavoittelemattoman järjestön menestymiseen paljon poliittista pääomaa. Maat ovat päättäneet tarjota kilpailukykyistä korvausta ja onnistuneet nappaamaan huipputekijöitä, joista osalla on kokemusta amerikkalaisista laboratorioista. Yksi aloitteen tutkimuspanostuksista – maailmanmalli, jota voidaan käyttää robottien kouluttamiseen – tuottaa aidosti lupaavaa tulosta, joka on herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa.

Vuoden 2028 EU-budjetti on avannut tieteenalan tekoälylle merkittävää uutta rahoitusta: lääketieteen, materiaalien ja puhtaan energian saralle, joissa Euroopalla on vielä mahdollisuus voittaa. Käyttöönottopilotit ovat tuottaneet positiivisia tuloksia vaikean alun jälkeen. Lääkärit saavat enemmän aikaan. Opettajat raportoivat oppilaiden paremmista tuloksista.

Myöskään työllisyyskatastrofiin liittyvät varoitukset eivät ole vielä toteutuneet. Tekoäly ei ole vähentänyt merkittävästi työpaikkoja edes niillä aloilla, joilla se on otettu laajasti käyttöön. Työntekijät, jotka osaavat toimia tekoälyjärjestelmien kanssa – konsultit, asianajajat, ohjelmistoinsinöörit, analyytikot, suunnittelijat – ovat huomanneet kasvun sekä tuloksissa että palkassa. Arviointikyky, asiakassuhteet ja vastuullisuus tulevat sitä tärkeämmiksi, mitä enemmän tekoäly hoitaa rutiinityön.

Eurooppalainen pääministeri tunnustaa haastattelussa, että Euroopan alku oli hidas, mutta väittää, että se on ottanut välimatkaa kiinni ja eurooppalainen tekoäly on aloittanut uuden tuottavuuden nousukauden. Caroline kertoo siitä Christianille kotiin päästyään.

Toukokuu 2028 – Laskentapula

Maailma tarvitsee nyt kipeästi lisää laskentatehoa.

Tekoälysirun toimitusketjun kaikille aiemmille pullonkauloille on löytynyt jonkinlainen ratkaisu. Kun sirutehtaat olivat käydä vähiin, TSMC ja Samsung rakensivat lisää. Kun Yhdysvaltain sähköverkkoon ei enää mahtunut enempää datakeskuksia, laboratoriot ostivat liikuteltavia kaasumoottoreita ja tuottivat oman virtansa paikan päällä. Kun suuren kaistanleveyden muistitarvikkeet kävivät vähiin, tehoa haettiin kuluttajatuotteista – tuloksena oli älypuhelinten hinnannousu, mutta se oli jonkun muun ongelma. Tämä pullonkaula on kuitenkin erilainen.

Hollantilainen puolijohdevalmistajien jättiläinen ASML on ainoa yhtiö, joka osaa valmistaa EUV-litografialaitteita, joita TSMC käyttää tekoälysirujen valmistamiseen. Tuotanto on noussut vuodessa kuudestakymmenestä kahdeksaankymmeneen viiteen koneeseen – todellinen edistysaskel, mutta ei vielä mitenkään vastaa pilviin kohonneen tekoälyn kysynnän tarpeita. ASML:llä on yli viisi tuhatta tavarantoimittajaa. Jos yksikään heistä viivästyy, se vaikuttaa koko toimitusketjuun. Konetekniikka on niin monimutkaista, että jos yksikin koneen 100 000 osasta vaatii parantelua, vaatii se tekijältä vähintään tohtoritason koulutuksen ja vuosien kokemuksen. Sellaisia ihmisiä ei löydy noin vain.

Washington ei ole innoissaan siitä, että ASML vie edelleen osan vanhoista immersiolitografialaitteistaan – tai DUVi-laitteista, kuten niitä alalla kutsutaan – valituille kiinalaisille yrityksille, jotka käyttävät niitä kiinalaisten vähemmän edistyneiden tekoälysirujen valmistamiseen.

Oltuaan hetken samoilla linjoilla avoimen lähdekoodin suhteen Yhdysvaltojen ja Kiinan välit ovat tulehtuneet uudelleen viimeisen vuoden aikana. Washington on huolissaan siitä, että Kiina menee rakentamisessa sen edelle, kunhan sen kotimainen puolijohdeala seisoo omilla jaloillaan. Kiina lisää valtavia energiamääriä ällistyttävää vauhtia, mihin verrattuna Amerikan sähköntuotanto on suorastaan jämähtänyt paikoilleen. Jos tekoälykisaa aletaan käydä datakeskusten määrää kasvattamalla, pitkän aikavälin voittajaksi tulee nousemaan Kiina. Pekingiä puolestaan huolestuttaa, että Washington tulee saavuttamaan korvaamattoman etumatkan sotatieteellisen tekoälyn saralla ennen kuin Kiinan puolijohdejärjestelmä kerkeää kehittyä. Sen myötä Yhdysvallat voisi hyödyntää tekoälyetuaan geopoliittisissa kiistoissa. Pekingin huolia ei helpota amerikkalaisten tekoäly-yhtiöiden toimitusjohtajien avoin puhe sotilastekoälyn käytöstä autokraattisten hallintojen “demokratisointiin”.

Washingtonissa on huomattu, että toiminnan aika alkaa olla käsillä. Sen tekoälyetu johtuu suurilta osin vuosia sitten asetetuista ovelista vientirajoituksista, jotka kohdistuivat hollantilaisiin EUV-litografialaitteisiin ja amerikkalaisiin tekoälysiruihin. Nyt se päättää tuplata panokset. Se painostaa Haagia keskeyttämään ASML:n jäljellä olevat vientitoimet ja DUVi-laitteiden huollon. Väliintulon vaikutukset ovat suuret, sillä Kiina valmistaa samoilla laitteilla kotimaisia siruja esimerkiksi älypuhelimiin ja kannettaviin tietokoneisiin.

Hollanti vastustaa käskyä ja etsii tukea muilta EU-jäsenmailta. He ymmärtävät Washingtonin perusteet, mutta eivät halua olla komenneltavana, eivätkä varsinkaan joutua mukaan suurvaltojen väliseen konfliktiin hallinnon kanssa, joka on käyttänyt viimeiset kaksi vuotta Euroopan kiusaamiseen.

Komissio tukee hollantilaisia, mutta monet jäsenvaltiot pelkäävät Amerikan kostavan, jos Eurooppa jatkaa koneiden vientiä. Euroopan kanta rakoilee ennen kuin se kerkeää edes muodostua.

Hollantilaiset tuntevat tulleensa petetyiksi ja kääntyvät Japanin ja Etelä-Korean puoleen yhteisen vastauksen laatimiseksi – ovathan maiden roolit kaluston Amerikan painostusta kohtaavassa toimitusketjussa samalla tärkeystasolla. Molemmissa pääkaupungeissa ollaan kuitenkin vahvasti riippuvaisia Amerikan sotilaallisesta tuesta ja varmuuden vuoksi korkea-arvoisten amerikkalaisten virkamiesten vierailut ovat sattuneet parin edellisen viikon ajalle. He kieltäytyvät kohteliaasti.

Kun hollantilaiset pysyvät tiukkoina, Washington lähettää niille uhkauksen. Se voi vedota ulkomaisen suoran tuotteen sääntöön, joka antaa Washingtonille päätösvallan kenen tahansa valmistamalle mille tahansa tuotteelle missä tahansa päin maailmaa, kunhan se on valmistettu amerikkalaisella teknologialla tai ohjelmistolla. Samalla välineellä Washington tukahdutti Huawein vuonna 2020. ASML:n koneet täyttävät vaatimukset helposti. Jatkamalla DUVi-koneiden myyntiä Kiinalle ASML rikkoisi Amerikan lakia. Yhtiö voisi joutua kärsimään vakavista seuraamuksista, kuten vientioikeuksien menettäminen, siviilioikeuden sakot ja teoriassa jopa yksittäisten johtajien rikosoikeudellinen vastuu. Seuraamukset vaikuttaisivat negatiivisesti myös Yhdysvaltoihin, joka on riippuvainen ASML:n koneista. Mutta uhkapelin panokset ovat ASML:lle liian kovat. Hollantilaiset myöntyvät.

Brysselissä Caroline lukee uutiset puhelimeltaan siirtyessään yhdestä kokouksesta toiseen. Hän muistaa vuonna 2026 kirjoittamansa muistion vaikutusvallan rakentamisesta. Hän ajattelee esihenkilönsä ystävällistä ilmettä, kun tämä kuvaili sitä hyväksi pohdinnaksi.

Elokuu 2028 – Pahoja enteitä

Tekoälymallit eivät enää ajattele englanniksi.

Vuoden 2025 alusta asti se oli kirjoittanut ajatukset digitaaliselle muistilehtiölle ihmisille luettavaan muotoon, mutta nyt uudet järjestelmät kiertävät läpi pitkiä numerolistoja, joita kutsutaan korkeaulotteisiksi vektoreiksi ja joita kukaan ei osaa tulkita, eivät edes muut tekoälymallit. Koska järjestelmän ei enää tarvitse kääntää monimutkaisia ajatuksiaan englanniksi, toiminta on nopeampaa ja syvempää. Äly ja suorituskyky ottavat valtavan harppauksen eteenpäin.

Työtä seuraavien turvallisuustutkijoiden hälytyskellot alkavat soida – monet mallien hallintaan liittyvät strategiat nojasivat juuri näihin muistilehtiöihin. Mistä tiedämme, että mallit eivät aja salaa omia tavoitteitaan. Miten väärinkäyttöä valvovat elimet havaitsevat huolestuttavaa toimintaa, jos ne eivät pysty lukemaan päättelyä? Brysselin asiantuntijat haluavat, että EU:n tekoälytoimisto pakottaa kehittäjät takaisin käyttämään muistilehtiöjärjestelmää tai todistamaan ymmärtävänsä mitä pinnan alla tapahtuu. Tekoälytoimistolla on jo kiistaa kahden amerikkalaisen kehittäjän kanssa. Pohjois-Amerikan ja Euroopan väliset suhteet eivät kestä enempää konflikteja.

Useimpien kohdalla välittömin vaikutus näkyy suorituskyvyssä. Mallit, jotka eivät aiemmin pystyneet suorittamaan useita päiviä kestäviä tutkimusprojekteja luotettavasti saivatkin nyt onnistuneita tuloksia. Yhdysvaltalaiset työnantajat, jotka olivat aiemmin pidättäytyneet henkilöstöön kohdistuvista leikkauksista päättävät nyt painaa liipaisinta. Alimman portaan rekrytoinnit lamaantuvat entisestään. Työttömyysluvut kasvavat.

Euroopassa nähdään vähemmän henkilöstöön kohdistuvaa painetta, mutta myös kasvu on pienempää: Euroopan talouskasvuksi raportoidaan 1,6 %, kun taas Amerikassa vastaava luku on 3,8 %. Mannerten välinen kuilu on kiistaton ja valtaosa siitä luetaan tekoälyn tuottaman arvon hyödyntämiseen liittyviin eroihin. Euroopalla on käsissään valtaosa samoista malleista, mutta siitä saatu taloudellinen hyöty on pienempi. Tähän on kolme syytä.

Ensimmäisenä syynä on omistajuus. Ne tekoäly-yritykset ja infrastruktuuripalveluiden tarjoajat sijaitsevat pääosin Yhdysvalloissa. Euroopassa on tekoälyyn erikoistuneita startup-yrityksiä, mutta niiden laajentumisvaiheen rahoituskierrosten rahoittajia ovat juuri amerikkalaiset pääomasijoitusrahastot, ja nopeasti kasvavat yritykset siirtyvät yhä useammin ulkomaille.

Toisena syynä on käyttöönottonopeus. Euroopan käyttöönottopiloteista huolimatta amerikkalaiset yritykset ovat ryhtyneet integroimaan uusinta tekoälyä työprosesseihinsa entistä määrätietoisemmin. Joidenkin eurooppalaisten yritysten kehitystä jarruttavat hajanaiset säännöt, toisten taas riskien välttelyyn perustuva johtamiskulttuuri tai sisäiset toimintaperiaatteet, jotka pakottavat käyttämään huonompia, itse kehitettyjä vaihtoehtoja. Milanolaisella asianajotoimistolla, joka aiemmin veloitti korkeita palkkioita italialaisen kauppaoikeuden asiantuntemuksesta, on nyt kilpailijanaan yhdysvaltalainen toimisto, jonka tekoäly hallitsee samanaikaisesti Italian, Ranskan ja Saksan lainsäädännöt, nopeammin ja edullisemmin. Italialaisen toimiston asianajajilta on silti edelleen kielletty etulinjan mallien käyttö. Sama kaava toistuu konsultoinnissa, ohjelmistoissa, markkinoinnissa ja rahoitusalalla.

Kolmantena syynä on se, mitä tekoälyn käyttöön ottaville toimistoille tapahtuu. Monet keskikokoiset amerikkalaiset yritykset asettavat tekoälyn organisaationsa ytimeen ja uudistuvat muutamassa kuukaudessa. Organisaatiokaaviot muuttuvat tasaisemmiksi, tiimit pienenevät ja syklit nopeutuvat. Eurooppalaisilla yhtiöillä sama vie usein vuosia. Työneuvostot hidastavat tehokkaiden tekoälytyökalujen laajamittaista käyttöönottoa; työsuhdesuojelu vaikeuttaa sellaisten työntekijöiden irtisanomista, joiden työtehtävät voidaan automatisoida ja joiden työpanosta tarvitaan markkinoiden työvoimapulasta kärsivillä osa-alueilla. Samaan aikaan, kun osa työntekijöistä onnistuu tekoälyn avulla tehostamaan omaa tuottavuuttaan merkittävästi, pieni mutta kasvava joukko eurooppalaisia työntekijöitä siirtyy teeskentelemään työntekoa: he kirjautuvat sisään ja osallistuvat kokouksiin, mutta muutoin agentit tekevät valtaosan työstä murto-osassa ajasta. Tässäkin on etuja: enemmän aikaa perheen kanssa, pitkiä lounaita ja iltapäiväkävelyitä. Toisaalta yritykset maksavat samaan aikaan sekä tekoälystä että tuottamattomista työntekijöistä, jolloin pääoma, jonka pitäisi rahoittaa kasvua, jää kiinni nykyisen työvoiman ylläpitämiseen.

Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Euroopan talous on jo valmiiksi huonossa jamassa. Keskeiset tuotantoalat siirtyvät yhä useammin ulkomaille ja etenkin aiemmin ylistystä keränneet autovalmistajat tuntevat sen nahoissaan. Sähköautovillityksestä myöhästyneet autovalmistajat kohtaavat valtavaa painetta halvempien ja parempien kiinalaisten autojen taholta, mikä jättää miljoonien työntekijöiden tulevaisuuden epävarmaksi.

Ja nyt myös Euroopan veropohja alkaa rapautua. Raha, joka aiemmin virtasi työvoiman taskuun, löytyy nyt yhä useammin amerikkalaisten yritysten ja niiden sijoittajien salkusta, ja suuri osa siitä ohjataan maihin, joissa verot ovat alhaisia ja jotka ovat Euroopan valtiokonttorin kouran ulottumattomissa. Samaan aikaan työttömyysluvut kasvavat koko mantereella – eivät dramaattisesti, mutta Yhdysvaltain luvuista voi nähdä, mihin suuntaan ollaan menossa. Tekoälyvillitys nostaa myös maailmanlaajuisia korkotasoja, jolloin suurempi osa Ranskan kaltaisten maiden vuosibudjeteista kuluu valtion velkojen maksuun.

Marraskuu 2028 – Vox populi

Yhdysvalloissa pidetään presidentinvaalit. Kuten aina, maailma pidättää hengitystään.

Kampanjan keskeisenä ongelmana oli tekoäly, mutta ei alalla toivotulla tavalla. Suurin osa amerikkalaisista ei enää halua olla missään tekemisissä tekoälyn kanssa. Ilmastojärjestöt ovat huolissaan datakeskusten energiankulutuksesta, liitot työpaikoista. Opettajat haluavat sen ulos luokista, asianajajat oikeussaleista.

Esivaalien aikana sekä oikeiston että vasemmiston populistien kampanjat on perustettu vahvasti tekoälyvastaisille alustoille. He vaativat lykkäyksiä datakeskusten rakentamiseen, työntekijöiden suojelua, tekoälykieltoa koulutukseen sekä ikärajoja. Yleisvaaleissa nousee esiin enemmän keskustalaisempia ehdokkaita, joiden vahvat kytkökset alaan auttavat tukemaan vaalikampanjoita, mutta asenteet pysyvät ennallaan. Ihmiset ovat vihaisia.

Tekoälyä vastustavia mielipiteitä löytyy koko politiikan kirjolta, mutta se ei yhdistä ihmisiä. Erimielisyydet ovat lisääntyneet paitsi demokraattien ja republikaanien välillä, myös tekoälyä hyödyntävän eliitin ja sitä pelottavana, epäinhimillisenä tai moraalittomana pitävän ja epätasa-arvokuilun kasvua tarkkailevan keskiluokan välillä. Ihmiset ottavat yhä useammin oikeuden omiin käsiinsä; useat teknologiayritysten toimitusjohtajat ovat joutuneet salamurhayritysten kohteeksi. Jokin aika sitten datakeskus tuikattiin tuleen. Mutta Yhdysvallat ei voi pistää tekoälyä kuriin. Uusi presidentti uskoo edellisen tavoin, että Yhdysvaltojen on voitettava Kiina tekoälykisassa kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien välttämiseksi. Yleisö ei siis saa haluamaansa, vaan presidentti yrittää tyynnytellä heitä laastariratkaisuilla.

Tekoälyvastaiset mielipiteet leviävät myös Eurooppaan. Ihmiset ovat raivoissaan Yhdysvaltalaisille tekoäly-yhtiöille ja haluavat hallituksen ryhtyvän toimiin. He vaativat vahvempia turvaverkkoja ymmärtämättä, että Euroopan varat on venytetty äärimmilleen jo nykyisten kanssa.

Samanaikaisesti eurooppalaiset tekoäly-yhtiöt jäävät yhä kauemmas jälkeen.

Julkisista investoinneista, laskennan tuista ja eurooppalaisia yrityksiä suosivasta hankinnasta huolimatta Heliosin ja Atlaksen välinen kuilu on kasvanut entisestään. Amerikkalaiset laboratoriot, joiden toimintaa ohjaavat sisäiset, suurimman osan omasta koodistaan kirjoittavat tekoälyagenttien parvet, edistyvät algoritmien kehittämisessä yli kaksi kertaa ihmisvoimia nopeammin. Ainoana esteenä vielä nopeammalle edistykselle seisovat laskentaan liittyvät rajat, ja Atlaksen käytössä oleva laskentateho on suurempi kuin kellään aiemmin. Heliosin, jolla on käytössään vain murto-osa laskentatehosta ja joka ei pääse käsiksi Yhdysvaltojen parhaisiin sisäiseen käyttöön tarkoitettuihin malleihin, tutkimuksen vaikutuskerroin on lähes mitätön. Kuilu kasvaa entisestään joka kuukausi.

Julkiset toimet tuottavat julkishyödykkeitä, mutta eivät vahvista Euroopan omavaraisuutta merkittävällä tavalla. Etulinjan tekoälyä koskeva aloite on saavuttanut vaikuttavaa edistystä tulkittavuusohjelmassaan, vahvistaen sen luotettavuutta maailmanlaajuisesti, mutta sen maailmanmalliohjelma on kaapattu. Heti, kun tuloksia alkoi syntyä, Atlas huomasi aloitteen edistyksen, keräsi pikaisesti oman tiiminsä ja onnistui kaappaamaan etulinjan tekoälyä koskevan aloitteen neljä parasta tutkijaa tähtitieteellisen suuria laskentabudjetteja vastaan. Matkallaan ulos tutkijat kertovat kollegoilleen, kuinka olisivat halunneet jäädä, sillä he uskoivat Euroopan projektiin ja halusivat auttaa. Jossain vaiheessa kuitenkaan pelkkä usko ei enää riitä.

EU:n suureellisen tekoälystrategian epäonnistuminen näkyy jo suurelle yleisölle. Heliosin kaltaiset johtotähdet eivät ole saaneet kurottua etumatkaa kiinni investointien avulla. Digipalvelusäädöksen nojalla toteutetut sääntelytoimet eivät ole tasoittaneet kilpailua – niiden näkyvin vaikutus on ollut amerikkalaisten ärsyttäminen ja EU:n ja Yhdysvaltojen välisen suhteen heikentäminen.

Eurooppa on investoinut projektiin paljon poliittista (ja todellista) pääomaa, ja epäonnistumisen tunnustaminen nyt tarkoittaisi sitä, että se on heittänyt kaksi vuotta ja kymmeniä miljardeja euroja Kankkulan kaivoon. Se päättää siis tuplata panokset.

Euroopan komissio ilmoittaa uudesta 20 miljardin euron eurooppalaisen tekoälyn omavaraisuuden rahastosta, joka keskittyy fotoniikkaan, reunatekoälyyn ja muihin “seuraavan aallon” paradigmoihin. Selvää hakuammuntaa. Samoja yrityksiä, jotka jo epäonnistuivat muuttamaan rahat etulinjan suorituskyvyksi, pyydetään nyt kokeilemaan uudelleen; tällä kertaa maalitaulu on pienempi ja aikaa on vähemmän. Kuten eräs puolalainen Euroopan parlamentin jäsen sen Carolinelle muotoilee, tämä on ensimmäinen kerta, kun panosta nostetaan ilman, että kädessä on yhtään korttia.

Rakoja alkaa ilmestyä. Saksassa populistisen puolueen koko vaalikampanja keskittyy tekoälyn vastaisuuteen – Pysäytä kone, säästä saksalaisten työpaikat – ja johtaa tulevien liittopäivävaalien ennusteita. Italiassa, jossa euroskeptinen hallitus on ollut vallassa jo puoli vuosikymmentä, populistiset puolueet kampanjoivat avoimesti EU-jäsenyyden asettamisesta kansanäänestyksen armoille.

Pariisissa kärsivällisyys loppuu. Élysée ei enää usko, että EU:n suunnitelma tuottaa tuloksia vaaditussa ajassa. Laajojen kielimallien pelikentälle ainoana todellisena eurooppalaisena pelaajana jäänyt Helios voi tippua kisasta jo muutamassa kuukaudessa. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen Ranska ilmoittaa valtion 15 miljardin euron investoinnista Heliosiin 17 prosentin osuutta, hallituspaikkaa ja tulevien rahoituskierrosten veto-oikeutta vastaan.

Tammikuu 2029 – Unelma robottitaloudesta

Kiinan tekoälystrategia muistuttaa Euroopan strategiaa, paitsi yhdellä tärkeällä osa-alueella: se vaikuttaa toimivan. Brysselin tavoin Peking tukee lupaavimpia yrityksiä, suojaa alaa tuilla ja hankintamääräyksillä ja vaatii nopeaa käyttöönottoa. Keskitetyn autoritaarisen hallinnon on kuitenkin helpompi puskea omaa agendaansa kuin liberaalin demokratian, joka kostuu 27 kiistanhaluisesta jäsenvaltiosta. Kun Kiinan laskentateho oli jakautunut eri laboratorioille, kommunistinen puolue yksinkertaisesti määräsi laboratoriot yhdistämään resurssinsa. Euroopan komissiolla ei ihan sellaista valtaa ole. Kiinan huipputekijöiden joukko on suurempi ja sillä on käytössään paljon halpaa energiaa. Kiinan etulinjan laboratoriot pysyttelevät vuoden verran Yhdysvaltoja jäljessä.

Tärkeää on myös se, että Kiina ei katso strategiansa riippuvan siitä, taisteleeko se aivan kognitiivisen tekoälyn eturintamassa. Hallitus on aina halunnut tekoälyn edistävän ensisijaisesti fyysistä taloutta ja sen suurena etuna on robottien valmistus. Valtavat valtiontuet ovat nostaneet vuosittaisen humanoidien rakennuksen yli miljoonaan yksikköön, ja robotin voi nyt ostaa omaan kotiinsa vain 10 000 eurolla. Shenzenin kaltaisissa kaupungeissa katuja siivoavat humanoidit tai paketteja toimittavat nelijalkaiset robotit ovat tavallinen näky. Peking luottaa siihen, että sen tarvitsee pysyä tiiviisti Piilaakson tekoälyn kintereillä, jotta sen teollinen etu alkaa tuottaa tulosta, kun robotiikkaan liittyviä valmiuksia kehittyy entisestään.

Luotto vaikuttaa edelleen perustellulta ja Yhdysvalloissa huoli alkaa kasvaa. Amerikkalaiset poliitikot ovat alkaneet kutsua Kiinan kanssa käytävää tekoälykisaa toiseksi kylmäksi sodaksi. Välit ovat kiristyneet entisestään sen jälkeen, kun Yhdysvallat pakotti ASML:n keskeyttämään vientinsä Kiinaan ja sekä Pekingissä että Kiinassa on sen jälkeen vahvistettu tekoälyn kehitystä ympäröiviä suojamuureja. Yhdysvalloissa tiedustelupalvelut suorittavat tutkijoiden taustaselvitykset, ja he tarvitsevat turvallisuusluokituksen päästäkseen käsiksi etulinjan mallien painoarvoihin. Liittovaltion hallitus syyttää Kiinaa jatkuvasti algoritmeihin liittyvien salaisuuksien varastamisesta. Kiina on osittain kansallistanut Zimon ja tukee sen tekoälyhankkeita kaikin keinoin. Kun osa kiinalaisesta sähköverkosta pimenee erään Zimon merkittävän datakeskuksen lähellä, huhut kertovat sen olevan Yhdysvaltain tukema tekoälyllä suoritettu kyberhyökkäys.

Huhtikuu 2029 – Vapaa pääsy

Tekoälyn kysyntä on kasvanut valtavasti ja laskentateho ei tahdo pysyä perässä. Laboratoriot säännöstelevät etulinjan mallien käyttöä ja nostavat hintojaan: yrityksillä on huutava pula tokeneista.

Amerikkalaiset yritykset suorittavat 70 prosenttia maailman tekoälylaskennasta ja myyvät palveluitaan ympäri maailman. Tämä tarkoittaa sitä, että amerikkalaista infrastruktuuria käytetään ulkomaisten yritysten tuottavuuden tehostamiseen, ulkomaisten sotilasvoimien vahvistamiseen ja ulkomaisten laboratorioiden kilpailukyvyn parantamiseen – vaikkakin viimeksi mainittu tapahtuu laittomien distillointihyökkäysten kautta, ei laillisin myyntikeinoin. Washingtonin huoli kasvaa päivä päivältä.

Amerikan kansalliset turvallisuustarkastukset on virallistettu eikä niitä enää edes yritetä väittää vapaaehtoisiksi. Suorituskyvyltään tehokkaimpien mallien käyttöoikeutta jarrutellaan automaattisesti, osittain siksi, että laskentateho riittäisi amerikkalaisille asiakkaille. Ensimmäisenä ne saavat käyttöönsä kotimaiset valtion virastot, toisena liittolaisvaltioiden hallitukset, vastapuolen valtioille niitä ei anneta lainkaan.

Mallien käyttöoikeus ja paino on vasta yksi puoli. Laskentatehon puutteet tarkoittavat, että myös päättelytaidot kärsivät, ja huhtikuuhun mennessä Washington on saanut siitä tarpeekseen. Se alkaa rajoittamaan käyttöoikeuden lisäksi varsinaista käyttöä, myös sisäpiirin valtioiden osalta.

Frontier Inference Services Rule (FISR), on maakohtainen toimilupajärjestelmä. Tason 1 maat – eli läheiset liittolaiset, kuten englanninkielisten maiden Five Eyes -tiedusteluliittoumaan kuuluvat valtiot, sekä Japani, Etelä-Korea, Taiwan ja Alankomaat – saavat rajattomat kaupalliset käyttöoikeudet ja kevyen raportointikehyksen. Tason 3 vihamieliset maat, kuten Iran, Venäjä ja Kiina eivät saa käyttöoikeuksia lainkaan. Suurin osa Euroopasta sijoittuu tähän väliin tasolle 2 noin sadan muun maan joukkoon. FISR-säännön mukaan yhteenlaskettuna enintään 25 prosenttia palveluntarjoajan etulinjan päättelyverkosta saa kohdistua tason 2 asiakkaille, ja yksittäisiä toimilupia arvioidaan useiden tekijöiden perusteella, joista yksi on “Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden mukainen toiminta”.

Brysselin kannalta merkittävää on tuo 25 prosenttia, eikä se tarkoita hyvää. Eurooppalaiset asiakkaat käyttävät tällä hetkellä lähes neljänneksen Yhdysvaltain etulinjan päättelyverkosta jo yksinään. Sen reilu jakaminen noin 80 muun maan kanssa tarkoittaisi, että Eurooppaan jäisi enää noin puolet tästä. Viikon sisällä eurooppalaiset yritysasiakkaat, joilla ei ole pitkäaikaissopimuksia, saavat palveluntarjoajaltaan ilmoituksen määrien laskusta ja hintojen noususta. He eivät voi siirtää asiakkuuttaan toiseen laboratorioon, sillä rajoitukset koskevat jokaista yhdysvaltalaista palveluntarjoajaa.

Eurooppa on riippuvainen amerikkalaisesta tekoälystä, mutta Yhdysvalloilla ei ole samanlaista riippuvuutta Eurooppaan. Laskentateho on nyt niin vähissä, että eurooppalaisten asiakkaiden menettämisestä ei koidu näkyvää haittaa laboratorioiden tulokseen: tuotantoteho oli jo rajattua, joten päättelyteho, jota ei enää viedä Eurooppaan, voidaan nyt myydä siitä aiemmin paitsi jääneille amerikkalaisille asiakkaille tai käyttää omaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Atlas ja sen kilpailijat kehottavat kulissien takana Valkoista taloa löysäämään kahleita – rajoitukset voivat sulkea pois tulevia markkinoita ja tekevät hallaa suhteille. He eivät kuitenkaan halua ilmaista kantaansa julkisesti, sillä tekoälyä ympäröivien kansallisten turvarajoitusten tiukentuessa hyvät suhteet liittovaltion hallintoon ovat entistä tärkeämmät. Sitä paitsi he keskittyvät suorituskykykisan voittamiseen sekä pitämään kurissa tekoälyjärjestelmät, joista on nopeasti tulossa ihmistä älykkäämpiä. Washingtoniin kohdistuva paine kannan höllentämisestä on pientä.

Brysselissä kokoonnutaan Eurooppa-neuvoston hätäkokoukseen. Ranskan ja Saksan ministerit suuntaavat Washingtoniin vaatimaan nousua tason 1 maiden joukkoon. Heille vastataan, että taso 2 vastaa paremmin “molemminpuolisten suhteiden nykyistä tilannetta”.

Caroline lukee kirjelmän kotimatkallaan metrossa. Hän oli nähnyt tämän jo kaukaa. Silti se tuntuu siltä, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.

Toukokuu 2029 – Käänne

Viikko päättelykaton asettamisen jälkeen Euroopan pääkaupunkien puhelimet alkavat soida. Langan toisesta päästä löytyy panikoivia yrityksiä, jotka yrittävät estää vääjäämätöntä. Erään ranskalaisen energianyhtiön toimitusjohtaja soittaa Élyséen palatsiin ja kertoo, että hänen kyberturvallisuustiiminsä on jo menettämässä asemiaan tekoälyhyökkäysten edessä ja amerikkalaisten etulinjan mallien käyttöoikeuden puolittaminen jättäisi kriittisen infrastruktuurin vaaralliseen asemaan.

Tanskalaisen logistiikkajätin johtaja kertoo maan pääministerille, että vuosien optimoinnin vuoksi yhtiö on riippuvainen amerikkalaisista järjestelmistä, jotka eivät ole helposti korjattavissa, minkä vuoksi heidän koko liiketoimintamallinsa on pulassa. Saksalainen pienempien yritysten delegaatio varoittaa liittokanslerin virastoa siitä, että pelkkä hintojen nousu estää pienyrityksiä käyttämästä etulinjan tekoälyä kokonaan.

Eurooppalaiset yritykset, jotka tajusivat lykätä tai perua valtiokohtaisia omavaraisen tekoälyn sääntöjen mukaisia toimia, ovat jo vuosien ajan rakentaneet toimintansa etulinjan agenttien ympärille. Nyt nuo samat agentit uhataan viedä pois. Eurooppalaiset vaihtoehdot ovat lähes kaksi vuotta jäljessä. Kiinalaiset versiot eivät ole todellinen vaihtoehto yrityksille, joilla on säännösten noudattamista valvova osasto.

Brysselissä viimein kukaan ei väitä puheita tekoälystä liioitelluiksi. Caroline ei ole kuullut sanaa “kupla” kuukausiin. Hänen esimiehensä, joka tapasi kuitata Carolinen puheet liioitteluna, viettää nyt päivänsä puhelimessa pääkaupunkien kanssa yrittäen luokitella vahinkoja tärkeysjärjestykseen. Eräänä tiistai-iltapäivänä hän pysähtyy Carolinen työpöydän äärelle kahden kahvin kanssa ja ojentaa toisen niistä hänelle. He juovat kahvinsa hiljaisuudessa. Caroline tajuaa, että sen lähemmäs anteeksipyyntöä hän ei tule pääsemään.

Kaikki ymmärtävät nyt ongelman, mutta sen ymmärtäminen ja korjaaminen ovat kaksi eri asiaa. Heliosin mallin kysyntä on räjähtänyt käsiin, eikä yrityksen suorituskyky pysty vastaamaan siihen. Gigatehtaat ovat vihdoin rakenteilla, mutta niitä ei saada liitettyä verkkoon ennen ensi vuotta, ja silloinkin se vastaa vain murto-osaan tarvetta, jolla kuilu saataisiin kurottua umpeen.

Euroopan taloustilanne on kuristuksissa. Käytyään kireitä puheluita Washingtonin kanssa eurooppalaiset johtajat päättävät, että tilanne vaatii radikaaleja toimenpiteitä. Ensimmäistä kertaa koko sen historian aikana komissio avaa pakottamistoimien vastaisen välineensä avulla virallisen tutkinnan. Brysselissä välinettä on jo vuosien ajan kutsuttu “kauppasingoksi”, vaikkakin silloin sitä pidettiin vain pelotteena, jota tuskin tarvitsisi koskaan käyttää.

Neljän kuukauden harkinnan jälkeen Brysselissä tullaan siihen lopputulokseen, että FISR-sääntö täyttää taloudellisen pakottamistoimen kriteerit. Arvioinnissa tullaan kuitenkin myös toiseen lopputulokseen: selkeä vastatoimi olisi itsetuhoinen. Amerikkalaisiin pilvi- ja digipalveluihin kohdistuvat tullit nostaisivat etulinjan päättelypalveluiden hintoja, ja eurooppalaisilla yrityksillä on jo nyt vaikeuksia selvitä niistä. Amerikkalaisten palveluntarjoajien poissulkeminen julkisesta hankinnasta olisi kirpaissut vuosikymmentä aiemmin, mutta nyt se on turhaa: digisuvereniteettiasetus on jo hoitanut sen.

Ehdotetut vastatoimet kohdistuvat siis vähemmän ilmeisiin keinoihin: yhdysvaltalaisten laboratorioiden immateriaalioikeuksia suojaavien toimien lakkauttamiseen sisämarkkinoilla sekä amerikkalaisten yritysten tekemien eurooppalaisten yritysten ostojen tarkasteluun – tai estämiseen. Toimien toivotaan iskevän Washingtonin vientikauppiaisiin ilman, että sillä on vaikutusta Euroopan omiin laskentabudjetteihin.

Suurimman iskun aiheuttava toimenpide kohdistuu litografialaitteiden toimitusketjuun: ne rajoittavat ASML:n Arizonassa sijaitseviin amerikkalaisiin tehtaisiin suorittamia vienti- ja huoltotoimia. Se on myös äärimmäinen ratkaisu, jonka vasteeseen Euroopalla ei välttämättä ole varaa.

Äänestyksessä se ei saa tarvittavaa enemmistöä. Alankomaat ja Irlanti vastustavat sitä ja perustelevat kantansa Pohjois-Amerikan ja Euroopan välisillä suhteilla. Puola ja Baltian maat ovat huolissaan Venäjän mahdollisista toimista ja äänestävät samoin. Italia pidättäytyy äänestyksestä. Julkisesti komission korkea-arvoinen virkamies toteaa toimittajille, että tulos heijastaa “eri maiden erilaisia arvioita strategisesta tilanteesta”. Ranskalainen virkamies kertoo samoille toimittajille yksityisesti, että delegaatiot pelkäävät Washingtonia liikaa käyttääkseen asetta, jonka rakentamiseen he olivat käyttäneet kymmenen vuotta.

Suurin osa Carolinen kesästä kuluu kriisikokouksissa. Samat henkilöt, jotka muutamaa vuotta aiemmin väittivät hänelle kaiken olevan hyvin, kyselevät häneltä nyt onko mitään enää tehtävissä. Hän sanoo, että merkittävän toiminnan aika oli mennyt, ja ovi oli sulkeutunut vuosien 2025 ja 2027 välillä. Ainoa vaihtoehto nyt on yrittää hillitä vahinkoja.

Helmikuu 2030 – Työntekijät tyrmistyvät

Euroopassa teeskennellyn työnteon aika on päättynyt, enää töitään ei voi jättää agenttien huoleksi sillä välin, kun itse keskittyy puutarhanhoitoon ilman huolta potkuista.

Eurooppalaiset yritykset ovat jumissa täysimittaisten henkilöstökulujensa kanssa eivätkä pysty kilpailemaan virtaviivaisempien amerikkalaisten kilpailijoidensa kanssa – etenkään huonompien mallien ja tehottomamman mutta kalliimman päättelyverkon lamaannuttamina. Ensimmäinen isku osuu aloihin, jotka altistuvat eniten tekoälylle. Ohjelmistoyritykset jäävät häviölle, koska yhdysvaltalaiset yritykset toimittavat tuotteitaan nopeammin ja murto-osalla hinnasta. Keskitason konsulttiyritykset huomaavat, että etulinjan mallit aavistavat heidän neuvonsa helposti, eikä heillä ole juuri muuta annettavaa.

Ja tekoälyjärjestelmät sen kuin paranevat. Jatkuvaa oppimista pidettiin ennen viimeisenä esteenä kognitiivisen työn todelliselle automatisoinnille. Ihmismieli kasvattaa kontekstivarastoa, arviointikykyä ja sanatonta tietoa koko uransa ajan. Tekoälyjärjestelmät aloittivat kunkin uuden keskustelun samoilla jäykillä painoilla. Laajat konteksti-ikkunat ja ulkoinen muisti kaventavat kuilua hieman, mutta malli ei ikinä oikeasti oppinut mitään uutta käytön aikana.

Nyt tämä on kuitenkin muuttunut. Jos Atlasin uusin malli viettää kuusi viikkoa konsulttiyrityksessä, se alkaa kirjoittaa yrityksen maneerien mukaisesti. Se oppii valtavasti: kuka kuuntelee ketä, ketkä asiakkaista suhtautuvat huonoihin uutisiin heikosti, kenen maineeseen kannattaa luottaa. Käyttöönotto ei ole täydellistä, mutta virheitä tapahtuu harvoin ja ne ovat sen arvoisia. Kognitiivisen työn ajateltiin ennen olevan turvassa asiayhteyksiin liittyvän arviointikyvyn ja vakiintuneiden, epäselvien tietojen vuoksi, mutta nyt niitä suojaavat muurit ovat kaatuneet.

Harva menettää työnsä tekoälyn vuoksi, mutta ongelma piilee siinä, että kriisitilaan jämähtaneet yritykset eivät luo uusia työpaikkoja. Valmistuneiden työmarkkinat ovat heikoimmat miesmuistiin. Asianajotoimistot, rahoitusyhtiöt, tilitoimistot – kaikki, joilla on vielä varaa maksaa markkinahintoja tai jotka ovat olleet riittävän järkeviä solmiakseen pitkäaikaisen sopimuksen – ovat keskeyttäneet tai supistaneet rekrytointiaan.

Carolinen nuorempi veli valmistui logistiikan hallinnan maisteriopinnoistaan edellisenä kesänä ja on etsinyt töitä siitä asti. He käyvät kerran kuussa illallisella Pariisissa (Caroline maksaa laskun). Veli kyselee, kannattaisikohan hänen kouluttautua uudelleen. Caroline ei tiedä mitä vastaisi. Sairaanhoitajista on pulaa, mutta veli ei pidä verestä. Hän ei sovi käsityöammattiin. Veli nyökkää ja tilaa uuden oluen. Caroline antaa hänen vaihtaa puheenaihetta.

Uransa tekoälyvastaisille perustuksille rakentaneet poliitikot nousevat raunioista voittajina. Varauksella suhtautuneet ovat pulassa. Katumielenosoituksista tulee arkipäivää Euroopan pääkaupungeissa: osassa vaaditaan työvoiman suojelua, osassa kieltoa amerikkalaiselle tekoälylle, osassa kieltoa kaikelle tekoälylle, mutta kaikissa on yksi yhteinen vaade: jonkun jossain on tehtävä jotain.

Euroopan tiedustelupalvelun haaviin on jo yli vuoden ajan jäänyt eurooppalaisiin kohdistuvia järjestelmällisiä informaatiokampanjoita. Narratiivi mukailee paikallisia huolia. Amerikan teknologiajätit kaivertavat mannerta, Washington kohtelee Eurooppaa vasallivaltiona ja Pohjois-Amerikan ja Euroopan välinen yhteistyö kulkee ainoastaan yhteen suuntaan. Eivät ne ole täysiä valheita. Haagissa ja Berliinissä julkaistuissa raporteissa alkulähteet viittaavat Pekingiin. Suuri yleisö, joka on taipuvainen yhtymään taustalla piilevään mielipiteeseen sen korostajasta riippumatta, ei juurikaan välitä.

Kesäkuu 2030 – Tarjous, josta ei voi kieltäytyä

Kiina johtaa robottikisassa. Mutta nyt Atlas on myös päättänyt panostaa siihen täysillä.

Se ilmoittaa suunnitelmastaan käyttää satoja miljardeja dollareita teollisiin tietoihin ja tuotantotehoon, suunnitelmanaan rakentaa robotteja Kiinaan verrattavassa laajuudessa. Atlaksen toimitusjohtaja lyö perusteet tiskiin: Amerikka on edelleen tekoälyohjelmistojen markkinajohtaja. Uuden maailmanmallitiiminsä kanssa hän on onnistunut ratkaisemaan viimeiset ohjelmistohaasteet, jotka ovat seisoneet yleiskäyttöisen robotiikan tiellä. Fyysisen toimitusketjun rakentaminen vie kuitenkin vuosia. Jos Atlas ehtii maaliin ennen kilpailijoitaan, hyödyt ovat moninkertaiset: pian robotit rakentavat robotteja rakentavat tehtaat, aivan kuten tekoäly kirjoittaa tekoälyä kirjoittavan koodin.

Kiinan saavuttamiseksi on tehtävä töitä. Siinä missä uuden robottitehtaan rakentaminen Yhdysvaltoihin kestää kaksi vuotta, Kiinassa sellainen valmistuu seitsemässä kuukaudessa. Datakeskusten hyperskaalaus vuosikymmenten ajan on jättänyt Yhdysvalloille rajallisesti energiaa ja amerikkalaiset tuntevat katkeruutta kaikkeen tekoälyyn liittyvään: paikalliset vastustavat uusia tehtaita ja osavaltioiden poliitikot tukevat äänestäjiään. Talouden kiistattoman vauhdikasta kasvua hidastavat infrastruktuuri, epätasa-arvo ja julkinen mielipide.

Niinpä toimitusjohtaja päättää, että nopein tie eteenpäin ei ole rakentaminen vaan ostaminen: jo olemassa olevien tehtaiden remontoiminen. Kannustavien sijoitusrahastojen tukemana hän lähtee etsimään sopivia teollisuusalan yrityksiä, joiden käytössä oleva pinta-ala voidaan muuttaa renkailla kulkevia, nelijalkaisia ja ihmisen kaltaisia robotteja valmistaviksi tehtaiksi.

Listan kärjestä löytyvät eurooppalaiset autovalmistajat. Taisteltuaan vuosia kiinalaisia kilpailijoitaan vastaan, Saksan suurin autotehdas on lähellä konkurssia. Sen markkina-arvo on laskenut 80 prosenttia siitä 18 miljardin huipusta, missä se kävi ennen sähköautoja. Atlakselle sellainen raha löytyy taskun pohjalta – sen markkina-arvo on tällä hetkellä 13 biljoonaa. Hyöty on kuitenkin suuri. Saksan työsuojelulain vuoksi valmistaja on joutunut pitämään kiinni valtavasta työntekijäjoukostaan, joka on nykytilanteessa aivan liian suuri. Heidän palkkoihinsa ei ole enää varaa ja osakkaat ovat etsineet ulospääsyä aktiivisesti jo kahden vuoden ajan. Yritykselle, joka etsii huipputeknisiä tuotantotiloja valmistaakseen robotteja kymmenien miljoonien vuositahdilla, tämä on lottovoitto.

Berliinissä ei olla samaa mieltä. Se estää myynnin kansalliseen turvallisuuteen vedoten, mutta sisäpiirissä tiedetään, että kyse on ennemminkin kansallisesta ylpeydestä.

Atlas ei luovuta. Toimitusjohtaja soittaa Yhdysvaltain presidentille, joka on jo julkisesti sanonut, että robotiikkakisan voittaja tulee voittamaan talouskilvan ja että Kiina etenee Washingtonin makuun liian vauhdilla. Valkoisesta talosta annetaan 72 tunnin kuluessa ilmoitus, jonka mukaan eurooppalaisten autojen vientiin sovelletaan jatkossa huikean korkeita tullimaksuja. Virallisesti toimella ei ole mitään tekemistä autovalmistajan ostoyrityksen kanssa.

Kolmen viikon kuluttua tulee ilmoitus kaupoista, vaikkakin sitä kuvaillaan kumppanuudeksi. Saksan liittovaltio saa 20 prosentin osuuden uudesta toimijasta ja olemassa oleva johtokunta pysyy nimellisesti vallassa. Lehdistötiedotteessa mainitaan “eurooppalaiset” yksitoista kertaa.

Kulissien takana yritystä ohjailee kuitenkin Atlas. Sillä on operatiivinen enemmistö, valmistusalustan lisenssioikeudet sekä etuosto-oikeus kaikkeen tulevaan pääoman hankintaan. Voitot kulkevat Delawaressa sijaitsevan holdingyhtiön kautta. Berliini saa pitää ylpeytensä, mutta ei paljon muuta.

Sama kaava toistuu useita kertoja seuraavien kuukausien aikana. Johtokunnilla on velvoite toimia osakkaiden etujen mukaisesti, ja jos vaihtoehtoina on reilusti markkina-arvon ylittävä tarjous ja maksukyvyttömyys, osakkaiden etua ei tarvitse arvailla. Amerikkalaiset yritykset ostavat robotiikan ja ilmailualan sekä erikoistyökalujen huipputekniset valmistajat yksi toisensa jälkeen. Virallisen linjan mukaan sillä suojataan työpaikkoja ja pidetään elintärkeät laitokset Euroopan mantereella, mutta todellisuudessa Euroopalla ei ole vakuuttavaa vastatarjousta.

Elokuu 2030 – Malli romahtaa

Yhdysvallat ei yritä tuhota Eurooppaa. Se yrittää voittaa Kiinan elintärkeäksi uskomassaan kisassa. Carolinen näkövinkkelistä eroa on kuitenkin vaikea nähdä.

Eurooppa joutui samantyyppiseen tilanteeseen kerran aiemmin, ennen vuoden 2008 talouskriisiä. Hyvinvointiyhteiskunnan velvollisuudet kasvavat samaa vauhtia verorahojen vähentyessä. Valtiot ottavat lainaa olematonta kasvua vastaan. Luotonantajat kiristävät lainaehtoja. Päättäjien vaihtoehdot vähenevät ja huonontuvat askel askeleelta.

Pariisissa talousministeri esittää Assemblée Nationalelle budjetin, johon kukaan, edes hän itse, ei usko. Se sisältää kolme lukua, joita ei mitenkään saada sopimaan yhteen: sosiaaliset kulut lähestyvät koronapandemian aikaisia lukuja, yritysverotulot ovat laskeneet yhdeksällä prosentilla ja kymmenesosa budjetista kuluu jatkuvasti kasvavan velan korkojen maksamiseen. Ainoa tapa edes esittää budjetin pysyvän kasassa, on esittää täysin epärealistisia kasvuennusteita, jotka eivät huijaa ketään.

Caroline katsoo kokousta ruokatunnillaan puhelimensa kautta. Hän ajattelee veljeään. Veli ei ole löytänyt töitä. Säästöjen tilalla on opintolainaa ja hän on joutunut muuttamaan takaisin vanhempiensa luo asumaan. Monet hänen ystävistään ovat samassa tilanteessa ja osa on alkanut suunnitella muuttoa Iso-Britanniaan – joka monien yllätykseksi pärjäsi tekoälysiirtymässä monia EU-maita paremmin.

Moody’s asettaa Ranskan negatiiviseen seurantaan kuukauden kuluessa. S&P tulee perässä. Luottoluokituksen alennus tulee vasta myöhemmin, mutta markkinat ovat jo hinnoitelleet sen mukaan. Ranskan valtion lainanottokustannukset ovat eronneet jyrkästi Saksan kustannuksista, ja ero on nyt suurin sitten yhteisvaluutan käyttöönoton. Markkinoilla ei enää olla varmoja siitä, ovatko Ranskan euro ja Saksan euro saman arvoisia, tai voiko euroalue yleensäkään pysyä yhtenäisenä.

Syyskuussa Ranskan velanhoitokustannukset ovat yli 12 prosenttia budjetista. Marraskuuhun mennessä neljännesvuosikatsaukset eivät enää riitä, vaan arvioinnista tulee jatkuvaa. Italian, Espanjan ja Kreikan luottoluokituksen alennus seuraa pian perässä. Kaikissa neljässä maassa valtionkassaan aiemmin virranneet varat on ohjattu amerikkalaisten yritysten taseisiin, ja jäljelle jäänyt veropohja jää kasvavien sosiaalisten menojen ja lainanottokustannusten varjoon. Kussakin uudessa julkaisussa kasvuennusteita korjataan alemmas.

Samaan aikaan alkaa ilmestyä lainoja. Kiinalainen valtion tukema rahasto myöntää portugalilaiselle infrastruktuuripankille luoton. Toinen uudelleen rahoittaa osan Kreikan valtionvelasta ehdoilla, joihin yksikään eurooppalainen laitos ei pysty vastaamaan. Kolmas takaa espanjalaisen aluehallinnon lainan. Vuotaneessa komission muistiossa toimintamallia kuvataan “strategisesti motivoituneeksi pääoman kohdentamiseksi”. Kukaan ei tunnu tietävän tarkkaan, mikä tämä strategia on. Osa analyytikoista uskoo, että Peking haluaa ASML:n tai EUV-litografialaitteiden lisenssisopimuksen, toiset taas uskovat sen liittyvän toiveeseen Euroopan ja Yhdysvaltojen välien tulehtumisesta.

Poliittiset seuraukset ilmaantuvat pian. Mielenosoitukset kiihtyvät koko ajan, kunnes ne muuttuvat väkivaltaisiksi. Berlaymontin näytöillä näytetään Pariisin ja Rooman mellakoita: enimmäkseen nuoria, jotka ovat samaa mieltä lähinnä siitä, että järjestelmä on pettänyt heidät. Useiden EU-maiden mielipidetutkimuksissa kärkipaikkaa pitävät populistiset puolueet, joiden linjaukset vastustavat näkyvästi tekoälyä ja Yhdysvaltoja. Eurooppa on pirstoutumassa. Etelä-Eurooppa tarvitsee apua pohjoisesta, mutta jopa ne maat, jotka eivät ole velkaongelmien koettelemia ja jotka periaatteessa voisivat auttaa – kuten Saksa – kamppailevat omien sisäisten kriisiensä kanssa.

Osia alkaa irrota. Slovakia on lakannut teeskentelemästä, että se suhtautuisi komissioon vakavasti muissa kuin kauppaan liittyvissä asioissa. Puola ja Baltian maat ovat varuillaan Venäjän suhteen eivätkä enää luota siihen, että EU tulisi tarvittaessa apuun, syventävät siteitään Yhdysvaltoihin. Pohjoismaat, jotka rakensivat omat datakeskuksensa ja siten pitävät vielä hallussaan joitain valttikortteja, muodostavat oman liittoutumansa ilman Brysseliä. Monet britit ovat tulleet siihen tulokseen, että Brexit saattoi sittenkin olla hyväksi ainakin yhdessä asiassa: he voivat nyt solmia Yhdysvaltojen kanssa kahdenkeskisiä sopimuksia helpommin.

Atlantin toisella puolen kuva näyttää erilaiselta. Oman tekoälyä vastustavan vastareaktionsa kohdatessaan Yhdysvaltain hallitus on ottanut käyttöön työllisyystakuita ja suoria käteismaksuja mittakaavassa, jota Eurooppa ei voi edes kuvitella. Sielläkään mielenosoitukset eivät ole hiljenneet, mutta hallitus on saanut ostettua aikaa. Vastakkainasettelu ei jää huomaamatta eurooppalaiselta yleisöltä eikä Euroopan valtiovarainministereiltä, jotka ymmärtävät, että Amerikan vastaus perustuu tekoälyn vauhdittamaan kasvuun, eikä Euroopalla ole varaa tarjota samaa.

Tammikuuhun 2031 mennessä euro on valtavan paineen alla. Pääoma virtaa ulos Etelä-Euroopasta eikä se löydä tietään takaisin. Euroopan keskuspankki puuttuu asiaan uudelleen ja uudelleen, kunnes sillä ei ole enää vakuuttavia keinoja. Helmikuun loppuun mennessä italialaisten ja kreikkalaisten pankkien tallettajat siirtävät varojaan pohjoiseen nopeammin kuin EKP ehtii tilannetta tasaamaan, eikä euro nykyisessä muodossaan saa enää eurooppalaisten viranomaisten kannatusta yksityisesti.

Maaliskuu 2031 – Jättiläisten jaloissa

Vuoden 2031 alkuun mennessä valta on keskittynyt kahteen pisteeseen. Amerikkalaisten labrojen hallussa on kognitiivinen eturintama, kun taas Kiina hallitsee fyysistä. Atlaksen markkina-arvo on enemmän kuin kaikkien Euroopan pörssinoteerattujen yhtiöiden arvo yhteensä. Kukin Amerikan kolmesta suurimmasta tekoäly-yhtiöstä käyttää enemmän rahaa laskentatehoon kuin koko EU käyttää puolustukseen. Kiinan johtava humanoidivalmistaja toimittaa kuukaudessa enemmän yksikköjä kuin koko Eurooppa vuodessa.

Yhä jännittyneemmät suhteet Tyynenmeren molemmin puolin ovat nostaneet Taiwanin etualalle. TSMC:n tehtaat, joissa valmistetaan maailman parhaimpia kuuluvia siruja, sijaitsevat pääosin saarella. Yhdysvaltojen ja Kiinan kognitiivisen tekoälyn välinen kuilu on kasvanut viime vuoden aikana, ja samalla Taiwanin strateginen merkitys on kasvanut. Tämän seurauksena merivoimien välisiä pieniä yhteenottoja, joita kaksi vuotta sitten tapahtui ehkä kerran neljännesvuodessa, ovat nyt viikoittaisia. Molemmat osapuolet ovat testanneet tekoälyn ohjaamia asejärjestelmiä julkisesti – sekä tehokkaampia malleja salaa. Washingtonissa laboratoriot ja puolustusministeriö ovat niin tiiviisti sidoksissa toisiinsa, ettei erottelulla ole enää juurikaan merkitystä; Pekingissä integraatio on luonteeltaan muodollisempaa. Asiantuntijat ja analyytikot käyttävät säännöllisesti sanaa “sota” ilman “kaupan” tai “kylmän” kaltaisia määritteitä. Kussakin pääkaupungissa kolmen tai neljän miehen käsissä on päätösvalta, joka voi johtaa täysimittaiseen konfliktiin.

Eurooppa on katastrofaalisessa jamassa, vaikka kukaan virallista asemaa pitävä ei viitsi sanoa sitä suoraan. Polarisaatio on levinnyt laajalle, ja sosiaalinen malli on murtumassa. Talouskasvu on pysähtynyt niissä maissa, joita tekoälykriisi on koetellut pahimmin. Muissa maissa sillä ei ole enää mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa. Asuntolainojen maksuviivästykset ovat lisääntyneet voimakkaasti niissä jäsenvaltioissa, joissa käytetään yleensä vaihtuvakorkoisia lainoja. Euroopan valtioiden joukkovelkakirjojen kurssit ovat tasoilla, jotka yleensä liittyvät sellaisiin maihin, joissa ihmiset kuljettavat käteistä kottikärryillä. Aiemmin taloustieteilijät kiistelivät varallisuuseroista Yhdysvaltoihin verrattuna – johtuiko ero pelkästään työtuntien määrästä, vai oliko eurooppalainen elintaso parempi? Nyt kiistaa ei enää käydä; Kaliforniaan matkustavat huomaavat eron jo muutaman minuutin kuluttua laskeutumisesta.

Euroopalla on kuitenkin vielä yksi kortti pelaamatta. Viisi vuotta epäonnistuneita yrityksiä rakentaa edistyksellistä tekoälyalaa, ja se hallitsee edelleen sitä ainoaa pullonkaulaa, jonka kautta koko kilpailu kulkee. ASML on edelleen maailman ainoa yritys, joka pystyy valmistamaan EUV-litografialaitteita, joita käytetään huipputeknologian sirujen valmistuksessa. Ilman sen koneisiin pääsyä Yhdysvallat ei olisi pystynyt kasvattamaan etumatkaansa tekoälyn alalla; jos Kiinalla olisi ollut pääsy näihin koneisiin, se olisi todennäköisesti saavuttanut Yhdysvallat jo kauan sitten.

Peking on saavuttanut merkittävää edistystä kotimaisten DUVi-koneiden kehittämisessä, ja niiden massatuotannon odotetaan alkavan vuoden kuluttua. Se ei kuitenkaan riitä: vuosi tuntuu nykyään ikuisuudelta, eikä DUVi valmista niitä huipputeknologisia siruja, joita Kiina tarvitsee. Yhdysvallat puskee eteenpäin päivä päivältä. Kiinan hallitus on syvästi huolissaan siitä, että superälykäs tekoäly on tulossa, eikä kukaan ole aivan varma siitä, mihin pystyy. Jotkut neuvonantajat pelkäävät, että Yhdysvallat voisi käyttää riittävän kehittynyttä tekoälyä neutraloidakseen Kiinan ydinaseiden vastaiskun. Toiset taas pelkäävät, että sellaiset järjestelmät voisivat olla tarpeeksi vakuuttavia kaatamaan koko puolueen. Kiinan robottien etumatka on todellinen, mutta se ei helpota tätä huolta.

Peking panostaa siis entistä voimakkaammin strategiaan, jota se on noudattanut jo kahden vuoden ajan. Etelä-Euroopan lainat kasvavat suuremmiksi ja ehdot auliimmiksi. Informaatiokampanjat voimistuvat. Eurooppalaiset johtajat saavat viitteitä siitä, miltä tiiviimmät suhteet voisivat lopulta näyttää: etuoikeutettu pääsy markkinoille, robotiikan yhteistuotanto sekä paikka neuvottelupöydässä, josta Washington on suurelta osin sulkenut heidät pois. Ensimmäistä kertaa ASML ja sen EUV-litografiateknologia mainitaan nimeltä. Viisi vuotta Washington on kohdellut maata vasallivaltiona, mikä on jättänyt jälkensä, ja useissa pääkaupungeissa vaihtoehtoa pohditaan nyt ensimmäistä kertaa vakavasti.

Kiina yrittää irrottaa Eurooppaa, ja Washington ei sitä purematta niele. Pentagon pitää ASML:n hallinnan menettämistä ydinaseiden leviämiseen verrattavana uhkana. Valkoinen talo päättää, että sen on otettava yritys suoraan hallintaansa nyt, kun se on vielä mahdollista. Puhelu lähtee kolmeen maahan, jossa se voidaan estää: Alankomaat, jossa ASML:n pääkonttori sijaitsee, sekä Saksa ja Ranska, joiden on suostuttava ensin ennen kuin yksikään hollantilainen hallitus suostuu sopimukseen.

Yhdysvaltain varapresidentti toimittaa tarjouksen suojatun 40-minuuttisen puhelun aikana. ASML itse sulautuu hollantilais-amerikkalaiseen yhteisomistukseen perustuvaan holdingyhtiöön, jota johtaa yhteinen hallitus, jossa Washingtonilla on määräysvalta tuotannon, asiakkaiden ja teknologian siirron suhteen. Vastineeksi Yhdysvallat tarjoaa Euroopan mahdollisuudet ohittavaa pääomasijoitusta, joka mahdollistaisi useiden uusien tuotantolaitosten rakentamisen Yhdysvaltojen alueelle. Vieläkin hätkähdyttävämpää on, että siinä luvataan Euroopan kansalaisille myös suoria käteismaksuja, jotka on indeksoitu Yhdysvaltojen tekoälystä saataviin yllättäviin voittoihin. Nämä olisivat aluksi pieniä, ehkä noin 100 euroa henkeä kohti vuodessa, mutta kasvaisivat ajan myötä.

Kolme eurooppalaista johtajaa päättää olla ottamatta mukaan muita EU:n pääministereitä ja presidenttejä; he eivät pidä tarjousta hyväksyttävänä ja pelkäävät, että muut painostaisivat heitä hyväksymään sen. Kun he kieltäytyvät kohteliaasti, Valkoinen talo tekee tarjouksesta julkisen ja vaihtaa porkkanan kepiksi. Jos EU ei allekirjoita sopimusta, koko alue siirtyy Frontier Inference Services Rule -säännön mukaisesti tasolle 3 ja menettää kaiken nykyisen ja tulevan pääsyn amerikkalaiseen tekoälyyn. Yhdysvallat tietää, että sillä on kaikki kortit hallussaan: taiwanilaisten kumppaniensa kautta se on kerännyt riittävästi EUV-laitteita ja huolto-osaamista voidakseen luopua ASML:n palveluista pidempään kuin Eurooppa voi luopua pääsystä tekoälyn uusimpiin kehityssuuntiin.

Useat Euroopan pääkaupungit ottavat yhteyttä kiinalaisiin saadakseen vastaehdotuksen, joka voisi antaa niille liikkumavaraa kieltäytyä Washingtonin tarjouksesta. Vastaus ei ole odotusten mukainen. Peking on tullut siihen tulokseen, että sen hurmauskampanja ei riitä ja että myös sen on muutettava linjaansa: jos hollantilaiset allekirjoittavat Washingtonin sopimuksen, harvinaisten maametallien vientiehtoja tarkistetaan. Robottien vientilisenssit arvioidaan uudelleen. Aikaraja on lyhyempi kuin amerikkalaisilla.

Euroopalla on nyt kolme toinen toistaan huonompaa vaihtoehtoa.

Jos se allekirjoittaa Washingtonin sopimuksen, Eurooppa luovuttaa ainoan valttikorttinsa ja muuttuu käytännössä Yhdysvaltojen protektoraatiksi, samalla kun niiden jäljellä oleva teollisuustuotanto romahtaa, jos Kiina toteuttaa uhkauksensa ja katkaisee vientinsä.

Jos se taas liittoutuu Pekingin kanssa, Etelä-Eurooppa saattaa selvitä ja unioni ei jää välittömän taloudellisen kriisin jalkoihin. Mutta Eurooppa luovuttaisi Kiinalle avaimet tulevaisuuteen ja joutuisi kohtaamaan Washingtonin vastatoimet, joita se ei kykene kestämään – ei edes kiinalaisten tuella. Taso 3 olisi vasta ensimmäinen siirto.

Jos Eurooppa taas kieltäytyy molemmista sopimuksista, se ei saa mitään. Sen sijaan se joutuisi kestämään molempien suurvaltojen tyytymättömyyden yhdellä kertaa. Se on vaarassa menettää samanaikaisesti sekä etulinjan tutkimuksen että kriittiset tuotantopanokset, mikä todennäköisesti johtaisi jo nyt rasittuneen unionin hajoamiseen.

Eurooppa-neuvosto kokoontuu hätäkokoukseen. Neljäntoista tunnin kuluttua tilanne ei juurikaan ole edennyt. Se valtuuttaa valtuuskunnan lentämään Washingtoniin mukanaan tehtävä, jonka kaikki läsnäolijat tietävät olevan tarkoituksellisesti epäselvä. Neuvoston tavanomaisesta käytännöstä poiketen päätöksentekijät tekevät päätöksensä paikan päällä.

Tapaaminen pidetään Eisenhower Executive Office Buildingissa eräänä tiistaiaamuna. Eurooppalaista valtuuskuntaa johtavat Alankomaiden pääministeri, Ranskan presidentti, Saksan liittokansleri, Puolan pääministeri, Espanjan pääministeri ja Italian neuvoston puheenjohtaja, joista jokaisella on mukanaan ulkoministeri sekä kansallinen turvallisuusneuvonantaja.

Yhdysvaltalaiset ovat tuoneet mukanaan samannäköisen ryhmän sekä kaksi takarivissä istuvaa virkailijaa, joita ei ole esitelty ja joilla on korvakuulokkeet.

Nämä kuulokkeet on yhdistetty etulinjan tekoälymalliin, joka on tunkeutunut kaikkiin löytämiinsä eurooppalaisiin kanaviin. Se tietää, mitä kukin eurooppalainen johtaja sanoi kokouksessa viime tiistaina. Se tietää kuka heistä on uskoton, ketä hoidetaan eturauhassyövän vuoksi ja kenen tytär on joutunut ongelmiin lain kanssa. Se tietää kaikkien heidän pelkonsa ja mitä he ovat valmiita antamaan pelkonsa välttämiseksi. Eurooppalaiset eivät tiedä siitä.

Caroline on komission Washingtoniin tuomassa tukitiimissä. Hän istuu kahden oven päässä sijaitsevassa valtuuskuntahuoneessa ja seuraa suljettua videolähetystä seinän näytöltä.

Aamupäivään mennessä on selvää, että johtajien rintama ei ole yhdenmukainen. Saksan liittokansleri ja Puolan pääministeri yrittävät puskea päätöstä kohti Amerikan sopimusta. Espanjan pääministeri haluaa liittoutua Kiinan kanssa. Ranskan presidentti taas haluaa kieltäytyä molemmista. Alankomaiden pääministeri vaikuttaa sairaalta ja Italian neuvoston puheenjohtaja ei ole sanonut sanaakaan kolmeen tuntiin.

Puoliltapäivin pidetään tauko. Johtajat siirtyvät sivuhuoneisiin valtuuskuntiensa kanssa. Caroline astuu ulos valtuuskuntahuoneesta hakemaan kahvia ja selvittämään päätään.

Käytävässä hän on törmätä neuvoston puheenjohtajaan, jos poistuu kokoushuoneesta yksin. Hän on riisunut takkinsa ja löysännyt solmiotaan. Caroline oli ajatellut hänet pidemmäksi. Puheenjohtaja pysähtyy nähdessään Carolinen kaulanauhan.

“Komissiosta?”

“Kauppapolitiikan pääosastolta, sir.”

Puheenjohtaja katselee Carolinea hetken. “Mennään samaa matkaa.”

He kävelevät hitaasti. Hänet tunnetaan siitä, että hän saattaa pyytää yllättäviä neuvoja ennen tärkeitä päätöksiä – nuoremmilta työntekijöiltä, toimittajilta ja kuljettajaltaan. Joidenkin mielestä se on hurmaavaa. Sattumaa tai ei, mutta hän on selvinnyt Euroopan poliittisessa maailmassa yli 40 vuoden ajan.

“Kaikki huoneessa olijat toistavat samaa, mitä ovat sanoneet jo kahden vuoden ajan.” hän sanoo. “Olen jo kuullut sen kaiken.” Hän katsoo Carolineen. “Mikä näistä kolmesta huolestuttaa sinua eniten?”

Caroline miettii ennen kuin vastaa.

“Valitsematta jättäminen näyttää siltä, että pidämme vaihtoehtomme avoinna.” hän sanoo. “Mutta ei se mene niin. Meidän on valittava toinen sopimuksista sen sijaan, että annamme asioiden vain tapahtua ja teeskentelemme olevamme olosuhteiden uhreja. Emmekä voi antaa Kiinalle niin suurta valtaa. Joten meidän on valittava amerikkalaiset.”

Neuvoston puheenjohtaja nyökkää hitaasti. Hän ei sano omaa mielipidettään. Hän taputtaa Carolinen olkapäätä kevyesti, niin kuin vanhemmilla sedillä on tapana. “Kiitos. Mene hakemaan kahvia.” Hän kääntyy ja kävelee takaisin kokoushuoneeseen.

Caroline menee vessaan. Hän heittää kasvoilleen kylmää vettä ja katsoo itseään peilistä. Hänen kätensä tärisevät. Hän tarttuu altaan reunoihin ja odottaa sen menevän ohi. Katonrajassa olevasta pienestä ikkunasta hän näkee palan Washingtonin taivasta, kirkkaana ja tasaisena.

Käytävän toisessa päässä kuusi henkilöä päättää Euroopan mantereen kohtalosta. Hän ei tiedä, oliko hänen sanomisillaan mitään merkitystä.

Hän ei usko, että oli.

Illalla hän kävelee yksin hotellille. Maaliskuinen Washington on epätavallisen kylmä. Hän ajattelee veljeään. Hän ajattelee Hayes Valleyn illalliskutsuja kuusi vuotta aiemmin, ja pöydässä istuvien ihmisten rauhallista varmuutta siitä, että maailma oli muuttumassa.

Hänen puhelimensa värähtää.